Mikkelin Soutajilla epäonnea Tahkon kirkkoveneiden Suomenmestaruuskilpailujen sprinttimatkalla

Mikkelin Soutajilla oli epäonnea Tahkon kirkkoveneiden Suomenmestaruuskilpailujen pikamatkalla  14-15 elokuuta, mutta kympiltä tuli sentään pronssia.

Lauantaina soudetussa  2 km sprintissä  Mikkelin Soutajien  miesjoukkue lähti toiveikkaana matkaan,  mutta kuten yleensä käy, kun ei ole harjoiteltu kertaakaan yhdessä samalla kokoonpanolla, niin ei nytkään aivan nappiin mennyt.  Syitä löytyy varmasti yhtä paljon kuin on soutajia, mutta jaettuun viimeiseen tilaan ei kukaan ole tyytyväinen. Lähtöhässäkässä menetettiin muutamia arvokkaita sekunteja, mutta sekään ei olisi auttanut joukkuetta kymmenettä sijaa ylemmäksi. Eräs soutaja sanoi jo ennen soutua, että miesten vene on liian painava ja se ehkä oli toinen syy, ettei vene aivan kulkenut odotusten mukaan.  Kolmas ja ehkä se olennaisin tekijä on kuten yleensä, soutajien kunto ja tekniikka.  Aika vastatuulessa 7,54,3 ja sillä miehet jäivät jaetulle 11. sijalle 21 sek  voittaja Savonlinnalle jääneenä.

Iltapäivällä oli vuorossa sekajoukkueiden 2000 m. Viisi tai kuusi ensimmäistä joukkuetta saivat soutaa melko tyynessä kelissä maalin asti, mutta sitten koko ajan kiihtyvä vastatuuli hidasti selvästi jäljempänä tulleiden vauhtia. Mitä myöhäisemmässä vaiheessa pääsi lähtemään sitä kovemmin vastatuuli puhalsi. Mikkelin Soutajat oli arvottu kisan viimeiseksi lähtijäksi ja sai soutaa koko matkan rajussa vastatuulessa. Toiseksi soutanut Valkeala sai soutaa koko matkan tyynessä aikaan 7,42,7 mutta kolmanneksi soutanut Savonlinna kärsi jo hiukan vastatuulesta. Voittaja Sulkavaa ei pidätellyt edes vastatuuli,  jota heillä oli vajaa kilometri.  Kouvola lähti 2 min ennen Mikkeliä ja kärsi myös vastatuulesta ja joutui tyytymään kakkosjoukkueensa kanssa samaan aikaan.   Soudun jälkeen mikkeliläiset olivat syystäkin pettyneitä, koska olosuhteet veivät optimistisimpien mukaan jopa hopeamitalin. Sekajoukkueen aika oli 8,17,3 ja eroa Sulkavaan tuli 38,7 sek.

Sunnuntaina oli uusi päivä ja toivoa täynnä. Miesjoukkue oli saanut 7 uutta ja levännyttä miestä joukkueeseen ja soutajien keskipaino oli tippunut vajaa sata kiloa lauantain sprintistä, mutta toisaalta vene ei ollutkaan enää keulapainoinen kuin nimeksi eli mitä ne puhu, että 60-80 kg pitäisi olla keulapainoinen.  Vaikka joukkue oli ensi kertaa vesillä tässä kokoonpanossa,  sai perämies piiskattua joukkueen ihan kelpo suoritukseen. Pari yhteistä treenikertaa samalla joukkueella olisi jo tuottanut paremman tuloksen ainakin ajallisesti. Joukkue souti ajan 41,42,3 jääden reilu 2,40 min voittajalle Takon soutajille.  Oli ihailtavaa seurata Takon joukkueen soutamista, kun he hiukan nopeammalla tahdilla suorastaan liitivät rinnalle ja saman tien ohi.  Antoivat vähän miettimisen aihetta Mikkelin miehille.

Jäljellä oli enää sekajoukkueiden kymppi, jolla Mikkelin Soutajilla oli paljon pelissä. Edellispäivän epäonni oli pyyhitty pois mielestä ja joukkue lähti reippaasti matkaan. Puolivälissä joukkue johti epävirallisesti, mutta tosiasiassa aika oli noin minuutin hitaampi kuin ns. virallinen väliaika. Joukkue jaksoi kuitenkin rutistaa myös toisen puolikkaan lähes yhtä kovaa kuin ensimmäisen ja sijoituksena oli upea kolmas sija joka oli vähintäänkin ansaittu edellispäivän huonon tuurin johdosta. Sekajoukkueen aika oli ihan hyvä 41.50,9 ja tappiota voittajille tuli puolisen minuuttia ja hopeakin jäi vain 9 sek päähän.

Paikallisessa lehdessä julkaistut tulokset eivät aina kerro koko totuutta tapahtuneesta. Pelkät sijoitukset antavat helposti väärän kuvan joukkueen iskukyvystä, mutta pitkässä juoksussa nekin kääntyvät usein kyllä positiiviseksi tai oikeanlaiseksi.  Sitten on myös sellaisia kaikki tietäviä penkkiurheilijoita, jotka viisastelevat lehtien palstoilla nimimerkin takana ja kertovat asioita, joista eivät oikeastaan tiedä mitään. Jalkapallossa ja jääkiekossa näitä viisastelijoita vasta onkin.  Olkoonkin, että jotkut joukkueet tai osa joukkueesta kilpailee levänneenä, se ei ole levänneen joukkueen vika. 

Ja mitä tulee Mikkelin miesjoukkueeseen, niin oli todella hienoa, että joukkue saatiin kootuksi kaikkien niiden ikävien lehtijuttujen ja vaikeuksien jälkeen, mitä joukkueen kasaaminen tuotti. Nyt oli kaikilla aikaisemmin rannalle jääneillä mahdollisuus päästä soutamaan.  Miesjoukkueen menestys ei kerro koko totuutta Mikkelin Soutajien iskukyvystä, sillä varsin moni joutui syystä tai toisesta perumaan osallistumisensa, mutta osaksi myös siitä johtuen saatiin seuraan muutamia innokkaita uusia soutajia.

Toivottavasti myös ensi vuonna saadaan niin mies- kuin naisjoukkueetkin sekajoukkueen lisäksi kilpailemaan Suomen mestaruuksista, sillä se on monen soutu-urheilua harrastavan soutajan päätavoite Sulkavan Suursoutujen lisäksi.

Ohessa linkki tuloksiin

http://www.kivennavansoutajat.com/sm-soudut/index.html

20.08.2010 / IM