Pj:n Juhani "Jussi" Oksmanin sisunnäyte

Maanantaina 19.7.2010 kello 15.20 alkoi yli kaksi vuotta suunnitteilla ollut maraton soutu kotirannasta Mikkelin Tuppuralasta kohti Varkautta.

Tervehdys!

Maanantaina 19.7 kello 15.20 alkoi yli kaksi vuotta suunnitteilla ollut maraton soutu kotirannasta Mikkelin Tuppuralasta kohti Varkautta.

Aluksi vetelin tuttuja kotivesiä ja 14 kilometrin kohdalla poikkesin maissa Pähkeenselällä Kangassaaressa. Seuraava puolentoista tunnin mittainen tauko ruokailuineen oli Louhivedellä 27 km:n kohdalla.

Varkaantaipaleen kanavassa tapaan iloisen perheen, jotka ovat iltasoudulla lämpimässä kesäillassa. Vaihdamme muutaman sanan ja jatkan eteenpäin tavoitteena poiketa Kallioniemessä.

Harmikseni totesin, että Kallioniemi oli jo kiinni ja jatkoin matkaa kohti Yövettä. Vain joku laiturissa olevan "miljoonaveneen" asukas poikkesi maissa unisena.

Ilta alkaa hämärtyä ja Kalliomaalaukset jäävät näkemättä huonon valaistuksen takia. Tarkasti merikorttia lukemalla suunnistan kohti Vekarasaloa ja sen pohjoispäätä.

Tiistaina kello 01.00 oli soutu pakko lopettaa pimeän takia ja majoittua Yövedellä Vekarasalon pohjoispäässä Mallaslinnoituksen viereen.

 Oli siinä joku kieltokin rantautumisesta, mutta ei tuolla yöllä muita kulkijoita näkynyt. Väsymys ja pimeys lopetti soutuni tuohon paikkaan. Matkaa Mikkelistä oli kertynyt 47 km.

Tiistaina kello 03.00 oli jo parin lepotunnin jälkeen herätys ja suoritin aamutoimet.
Sen jälkeen matka jatkui kohti Ruokovettä kello 3.50 ensimmäisten lintujen aamukonsertin säestämänä. Puolen tunnin soudun jälkeen siirryn Ahvensalmen sillan alta Ruokoveden puolelle.

Hieman ennen seitsemää saavun Liukkosenmäen ja Summalankylän välisestä salmesta ahtaan rummun kautta Vesijakoon ja Suur-Saimaalle, mistä avautuvat välittömästi huimaavat vesialueet. Etelässä siintää yli 15 kilometrin päässä Savitaipaleen rannat ja pohjoisessa Pistohiekka 18 kilometrin päässä. On siinä vettä ja selkää kovalla tuulella aallokolla kasvaa korkeaksi!

Siirryn Lintusalon länsirannalle ja näen ensimmäisen kerran elämässäni norpan, joka seuraa tovin soutuani noin sadan metrin päästä.

Päästyäni Rokan saareen pidän puolentunnin uima ja ruokailutauon. Puumalaan saavun mukavan myötätuulen saattelemana tiistaina 11.30 ja saan luotsilta luvan jättää veneeni hänen rantaansa ja tulen Mikkeliin hoitamaan töitäni loppupäiväksi ja keskiviikoksi.

Matkaa on tässä vaiheessa tehty Mikkelistä 80 kilometriä, eli noin kolmasosa koko soudusta.

Torstaina matka jatkuu Puumalasta Sulkavan Telataipaleeeseen mukavan myötätuulen saattamana. Soudun alettua huomaan että merikortit ja kaikki muutkin kartat ovat jääneet Mikkeliin!!

Suunnistuksen suhteen etappi on helppo kun pääsen Kietävälän selälle. Tuo selkä on tullut tutuksi Sulkavan soutujen yhteydessä kun olen siellä itse soutanut ja harjoitellut useita kertoja. Hieman ennen Kietävälän lossille tuloa tulee vastaan suuri saksalainen rahtialus. Olen nähnyt sen joskus Varkaudessa Taipaleenkanavalla, joten sen lasti saattaa olla Enson tehtaalta peräisin.

Oulunsaaren kapeikosta selvittyäni Lepistön selälle alan suunnistaa sen yli parin keskiselällä olevan saaren avulla. Erään huvilan asukkaalta varmistan, että olen tullut Telataipaleeseen lähtevään paikkaan. " Tuosta käännyt tuon niemen jälkeen vasemmalle ja sitten tulee panssariesteitä niin siitä pääset Telataipaleeseen" neuvoi hän.

Panssariesteet jotka kuuluvat nähtävästi Salpa-linjaan tulevat vastaan, mutta nyt on edessä kaksi väylää. Veikkaan huonompaa ja se osoittautuu oikeaksi.

Hieman yli 19.00 olen Telataipaleessa. Saunassa käynnin ja kanavassa uinnin jälkeen nukun aitassa aamu neljään. Matkamittarissa on kilometrejä Telataipaleessa 115. Olen matkan puolivälissä.

Perjantai aamuna olen hereillä jo hyvissä ajoin ja piirtelen itselleni Kanavan esittelytaulusta kartan fanerilevylle, joka on tehty Suvorovin aikaan, kun kanava on 1700-luvulla rakennettu. Olen unohtanut kaikki merikorttini ja maantiekarttani torstai aamuna Mikkeliin, joten joudun inspiroimaan melkoisesti, että selviän sokkeloisen Pihlajanveden saariston läpi Savonlinnaan. Kyrillisillä kirjaimilla merkitystä kartasta saan piirrokseeni neljä matkantekoa varten tärkeää saarta sijanteineen. Kuten Ahvion ( Ahvoin) saari, sen pohjoispuolella oleva Kokkosaari ja siitä luoteeseen jäävä Kesamon saari ja Koirsaari sekä Savonlinnaan kääntyvän väylän kohdalla oleva Laukansaari.

Aamupalan jälkeen lähtö kohti Savonlinnaa alkaa 9.30. Pensionaatin emäntä antaa minulle ystävällisesti vielä pieniä paistettuja muikkuja matkaevääksi. Muutaman kilometrin jälkeen, kun olen selvinnyt ensimmäisen selän yli alkaa kova vastatuuli.

Vastainen tuuli vain yltyy ja päästyäni Ahvion saaren länsirannalla sen puoliväliin on pakko ohjata vene maihin lepäämään ja odottamaan että tuuli laantuisi.

Siirryn kapean niemekkeen tuulen suojan puolelle ja otan rantahietikolla parin tunnin unet. Herättyäni näen, että joku on tullut katselamaan rannassa olevaa venettäni ja kävelen hänen luokseen. "Päivää, toivottaa kaveri, Te olette minun maillani!". " Niin olen mutta hätä ei lue lakia, oli pakko rantautua kun soudusta ei tullut enää mitään!. Kerron mistä on kyse ja varmistan, että edessäni näkyvän saaren jälkeen on suuren selän takana Kokkosaari.

Ystävinä me erottiin ja hän toivotteli minulle hyvää matkaa. Totesi vain, että ennen Kokkosaarta tulee vieläkin isompi selkä missä tuulee tosi kovasti.

Kun pääsette tuon selän yli niin sitten pitää mennä Kesamon saaren ja Koirsaaren välisestä salmesta missä kulkee sähkölinja.

Siitä onkin enää 4-5 kilometri kun pääsee ylittämään Pihlajaveden aukean itä-länsi suuntaisen muutaman kilometrin leveän selän.

Reitti Savonlinnaan on helposti löydettävissä kun soutaa tunnin kohti koillista selän eteläpuolelta.

Tuuli ei hellitä yhtään, mutta matkan tekoa on pakko jatkaa. Kello 18.30 olen Kesamonsaaren ja Koirsaaren välisessä "sähkölinja salmessa" ja kohta saaristoseikkailu on ohi ja aukeaa aava viimeinen Phlajaveden selkä. Kello 21.30 rantaudun Heikinpohjan uimarannalle. Se on uimareista tyhjä ja suoritan iltaruokailun repusta. Matkaa on tullut tehtyä Mikkelistä 190 km.

Uimarannan vieressä on hietikkopohjainen niemi ja sen rannalle pystytän teltan ja otan unta nuppiin aamu neljään asti.
Aamutoimet suoritettuani aloitan soudun lauantai aamuna kello 4.30 Laitaatsillan kautta kohti Rantasalmen Porosalmea.

Lähestyvä myrsky ja sade rintama antaa ensimmäisen merkin tulostaan lähtö hetkellä  Sen edessä on valtava sateenkaari, vaikkei vettä vielä sadakaan.

Kova itätuuli alkaa yltyä jo Haapaveden selällä ja sen luoteispäässä tule minua vastaan Ison Matarniemen mutkassa toinen kohtaamani rahtialus.

Kun pääsen Hepokiven selän kaakkoispäähän, on valittava lähdenkö kohti luodetta missä häämöttää salmi, mihin syväväylä näyttäisi menevän vai lähteä sen eteläpuolelle missä näkyy vain saariston rykelmiä. Ilman karttoja matkaa tehdessäni valitsen syväväylän seuraamisen.

Tuuli yltyy suorastaan myrskyksi ja vene kulkee sivuttain ja koko ajan pitää väistellä kolmen ryppäissä tulevia suuria aaltoja. Kun pohjoisen suunnasta aukeaa pitkä selkä niin reitilleni syntyy välillä melkoisia ristiaallokko taipaleita. Varparannan selällä alkaa myös vesisade, jota kestää kokopäivän. Se tekee soudusta tosi ikävän, kun varusteet kastuvat.

Muutamat saaret, jotka matkan varrella ovat eivät ole rantautumis kelpoisia vaan sellaista pirunpeltoa rannasta asti,  ettei niihin itseään kastelematta voi edes maihin päästä.

Matkalla kohtaan erään Oravista lähteneen veneilijän, joka ei saa mitään selvää paikantimestaan. Illalla osoittautuu, että hän on antanut minulle yli 10 kilometriä väärän sijainnin. Olen ollut kauempana Savonlinnasta, kuin hänen gemssinsä näytti!

Lopulta löydän huvilan, missä on menossa isännän 50-v juhlat ja selviää, että olen tullut Rantasalmen Leisniemeen.
Kello on rantaan saapuessani 19.30. Olen tehnyt 40 kilometrin matkaa sateessa ja tuulessa 15 tuntia.
Mikkelistä olen soutanut yhteensä 190 km.
Poikani on saapunut huoltomieheksi ja saatuaan osoitteen hän saapuu paikalle puolen tunnin päästä. Saan luvan jättää veneeni hänen rantaansa ja keräämme märät varusteet autoon Mikkeliin kuivamaan.

Sunnuntai aamuna onkin taas hyvä keli ja matkan viimeinen etappi alkaa Leisniemestä. Ohitan nyt parin tunnin soudun jälkeen Porosalmen pohjoispuolella olleen paikan, mihin minun olisi edellisenä iltana pitänyt mennä. On tunnustettava, että tuo huvila olisi jäänyt löytymättä, kun iltakin olisi alkanut hämärtää.

Saavuttuani Sikoinleukaan pidän tauon ja ruokailen. Sen jälkeen lähden kohti Lehtiselkää mistä alkavat minulle poikavuosilta tutut vesialueet.

Kostonsaaren eteläpään ohitettuani otan suunnan Lehtisaareen, missä olen käynyt yöretkellä jo 1956 kesällä.

Lehtiselältä siirryn Pekinselälle ja sieltä Katisenlahden kautta Siitinselälle mitkä olivat poikavuosieni lähivedet. Viimeisen soututunnin aikana ohitan Kalliosaaren, Haapasaaren, Taipaleen kanavan alakanavan, entisen vuosien 1953-62 vuosien kotirantamme Luhtaharjun ja suuren Joensuun radan rautatie sillan.

Viimeiset sadat metrit onenää jäljellä ja veneen kokka kohahtaa Kämärin uimarannan hietikolle sunnuntaina kello 19.45.

Vastassa ovat poikani Jari ja 51 vuoden takainen oppikouluaikainen painonnostokaverini Immosen Sepe!
Kun olemme saaneet veneen kuljetuskuntoon ja varusteet autoon niin suoritan uinnin tuttuakin tutummassa uimarannassa. Vesi on selvästi viileämpää kuin Ritvalassa Mikkelissä, kun Ämmäkosken juoksutus pitää jäähdytyksestä huolen!

 Tavoitteeni, että retki tulee tehtyä alle viikossa, toteutui.  Tyytyväisenä sekä yhtä suurta kokemusta rikkaampana ajelemme kotiin toipumaan ja palauttelemaan kroppaa taas soutukuntoon.

Oli matkasta opittavaakin. Aina on oltava merikortit mukana ja pilvisen päivän takia myös kompassi. On paljon helpompi tehdä matkaa tuntemattomilla vesillä, kun tietää missä on menossa!

Juhani "Jussi" Oksman  ( 050-5212794 )

3.8.2010 / IM