Ergosoutajat maratonilla

Mikkelin Soutajien kuusi miessoutajaa kokeilivat, miltä tuntuu soutaa maraton sisäsoutulaitteella.

Soutajia sisäsoutumaratonilla!

Mikkelin Soutajien miessoutajia ei matka pelota. Jo kuusi soutajaa on vetänyt tammikuun aikana ergolla maratonin eli 42.195 m yhtämittaista soutua ilman taukoja. Jari K ja Ilkka M soutivat lauantaina sekä Erkki T, Matti K, Tapani L ja Timo D maanantaina. Kyse ei ollut mistään huippuvauhdista, vaan selkeästi koko ajan aerobisella alueella yhtäjaksoisesta pitkästä soutusuorituksesta. Joka pystyy tämän tekemään suht. vaivatta ilman pyrähdyksiä, ilman kramppeja, ilman puudutuksia ja ilman pysähdyksiä voi olla suhteellisen tyytyväinen ainakin lihaskuntoonsa ja miksei kestävyyteensäkin.

Mikäli vauhti kasvaa liian kovaksi maratonin aikana, voi harjoitus muodostua kuluttavaksi ja sitä seuraa väsymys seuraavina päivinä, josta palautuminen voi kestää useita päiviä. Jos harjoitus tehdään matalalla sykkeellä, positiivisella asenteella ja mielummin pienellä porukalla niin siitä saa lähes unohtumattoman elämyksen, joka enemmänkin lataa akkuja kuin kuluttaa.

Yksi ehkä tärkeimmistä helpottavista tekijöistä aerobisen vauhdin lisäksi on se, että soudat pienessä porukassa. Jutustelu ja ehkäpä vaikka musiikin kuuntelu helpottavat varsinkin matkan toista puolikasta, kun kankkua alkaa kolottaa tai pientä puutumista alkaa tuntua lihaksissa. Jos pystyt soutamaan maratonin yksin, niin mukavassa porukassa samaa vauhtia pystyy soutamaan jopa 50 km.

Melko tarkka aerobinen kynnys tulee esim. Karvosen kaavalla seuraavasti.  Jos tiedät maksimisykkeesi ennestään, niin aina parempi. Se ei ole kuitenkaan sama, mikä sinulla oli 5 vuotta sitten eikä se ole sama, jos tarkistutat maksimisykkeesi juosten, pyöräillen tai soutaen.

Vähennä 220 - ikäsi, niin saat arvioidun maksimisykkeen. Esim. 220 - 50 vuotta = 170 .

Vähennä siitä leposykkeesi. Mittaa aamulla ennen kuin nouset sängystä ylös. Esimerkkitapauksessa leposyke on 45. Vähennä 170:stä 45 niin tulee 125. Kerro tuo 125 nyt 0.70:llä niin tulee 87,5 . Lisää 87,5 leposyke joka oli siis 45 . Saat summaksi 132,5 joka on esimerkkitapauksen aerobinen kynnys.

Oikea valmistautuminen takaa paremman lopputuloksen. Ei pidä lähteä kokeilemaan maratonia, jos on soutanut korkeintaan kympin tai 15 km:n lenkkejä. Vaarana on paikkojen puutuminen ja siitä seuraa lähes poikkeuksetta se, että vauhtia kasvatetaan matkan aikana vetojen muodossa tai keskeytetään soutu ja valitetaan sitten, ettei paikat kestä. Suosittelen keskisykkeen pitämistä 10-15 pykälää alle aerobisen kynnyksen, jotta edes soudun raskaimmassa vaiheessa syke ei nousisi yli aerobisen kynnyksen. Jos esim. peffan puutuminen äityy kovaksi ennen puoltamatkaa, kannattaa lopettaa ja aloittaa seuraavalla kerralla vielä hiljempaa tai sitten lyhentää vedon pituutta. Pehmusteet ja hanskat toki auttavat, mutta kunnon mies ei suojaimia tarvii, sano entinen mies. Juomatauot lennosta 4-5 kilometrein välein takaavat sen, että pahempaa kuivumista ei tapahdu eikä maratonin jälkeen tarvitse olla koko ajan juomassa ja palautuminenkin on paljon nopeampaa. Oikeastaan ainoat pikku kiihdytykset voisi ottaa juuri juomisen jälkeen, koska juomatauon aikana vauhti tuppaa tippumaan melkoisesti, ellei sitten kokeile letkusysteemiä. Joku 8-10 tiukempaa vetoa palauttavat hävityn ajan nopeasti ja antaa lihaksille toisenlaista ajateltavaa.

Itse soudin maratonin 120 keskisykkeellä ja syke oli soudun aikana 110-126 kahden kilometrin välein taltioituneina. Aerobinen kynnykseni pp-testin tuloksena oli 131 ja edellä mainitulla Karvosen laskukaavalla 130,5 . Vauhdin olin ennalta laatinut eli tasainen koko matkan. Soudin lauantaina aamupäivällä klo 8.30 alkaen ja jo klo 15.00 pelailinkin jo sählyä nuorempien ja tuoreimpien soutajien kanssa. Sunnuntaina olin melko hyvin palautunut, mutta tyydyin vain 11 km:n reippaaseen kävelylenkkiin. Samalla systeemillä myös viisi muuta urhoa pyrkivät suorittamaan oman osuutensa ja onnistuivatkin jokseenkin hyvin. Soutua ei siis pilattu missään vaiheessa kovilla vedoilla tai huimalla loppukirillä. Kuudesta soutajasta kaikki oli soudun jälkeisenä päivänä tuntenut itsensä ihan vetreeksi ja hyvin palautuneeksi, pientä jomotusta jossain päin kuitenkin hiukan tuntien, mutta suosittelemme maratonia muillekin, jotka haluavat pieniä haasteita talven harjoitteluun.

Päällisinpuolin jäi sellainen tunne, että maratonia voisi koittaa kuukauden päästä uudelleen. Soutuajoista ei kannata paljon puhua, sillä ne vain yllyttävät toisia soutamaan vielä kovempaa ja se ei ole tässä tarkoitus. Siksi haluaisin mainostaa enemmänkin sykealuetta, jolla soutu suoritetaan.

Laitamme listan soutumonttuun, johon kaikki maratonin yhtäjaksoisesti soutaneet voivat laittaa nimensä ja soutupäivän sekä joitakin yksityiskohtaisempia tietoja soudusta.

Kaikkien maratonin tammi-helmikuun aikana soutaneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto myöhemmin ilmoitettuna ajankohtana.

Terv. Ilkka